id Software julkaisee Doom: The Dark Ages -toimintapelin Revelations-lisäsisällön 7. heinäkuuta PC:lle, PlayStation 5:lle ja Xbox Series X|S:lle. Kampanjalisäri esiteltiin viime kuussa Xbox Showcasessa, ja pelin ohjaaja Hugo Martin sekä studion toinen johtaja Marty Stratton kävivät sen sisältöä läpi lehdistötilaisuudessa.

Pientä lisäriä tässä ei todellakaan luvata. id kuvaa sisällön olevan suunnilleen yhtä suuri kuin Doom Eternalin molemmat DLC-paketit yhteensä, ja IGN:n mukaan läpipeluu kestää noin 10–12 tuntia. Tarinassa Doomslayer rakentaa itsensä takaisin voimiinsa menetettyään ikonisen haarniskansa ja kilpensä.

Lisäsisällön keskiössä on uusi ase, Chain Spear eli ketjukeihäs, jonka id nimeää koko Revelationsin etenemisen perustaksi. Sillä voi seivästää vihollisia kentän toiselta laidalta, mutta se toimii myös tarttumakoukkuna, joka singahduttaa Doomslayerin suurella nopeudella eteenpäin. IGN:n mukaan koukulla voi esimerkiksi kiertää ilmassa vihollisen ympärillä ketjun ollessa kiinni tässä ja hyökätä samalla. Ase on selkein yhdistävä tekijä The Dark Agesin ja aikajanalla myöhemmin sijoittuvan Doom Eternalin välillä.

The Dark Agesissa id vertasi Doomslayeria tankkiin ja Eternalissa hävittäjälentokoneeseen. Revelations kuroo eron umpeen: taistelu muuttuu aiempaa pystysuuntaisemmaksi ja huomattavasti nopeatempoisemmaksi. Perusidea säilyy silti ennallaan, eli kyse on eräänlaisesta pulmasta, jossa ase sovitetaan vastustajan heikkouksiin. Martin vertasi siirtymää samaan kehitykseen, joka tapahtui Doom 2016:n ja Doom Eternalin välillä.

Chain Spearilla on omat glory kill -lopetusliikkeensä, ja Martinin mukaan se on suorastaan välttämätön selviytymiselle lisäsisällön loppupelissä. Endgame-osuus muodostaa noin 40 prosenttia koko DLC:stä, ja id kuvaa sitä ketjuksi sisältöä, joka vaikeutuu sitä mukaa kun pelaaja oppii sen. Haasteet on asetettu Master-vaikeustasolle ja ne avaavat uusia reittejä kenttien läpi. Mukana on myös arcade-henkisiä Slayer Trials -haasteita, joissa on pisteytystä ja peruspelin vihollisista tehtyjä vaikeampia versioita.

Kun sisältö on suoritettu, vuorossa on Uber Boss -pomotaistelu. Sen kukistaminen avaa Master Arenat, joiden id lupaa sisältävän vaikeimmat kohtaamiset, joita se on koskaan tehnyt. Juuri tämän vuoksi peliin palautetaan osia Eternalin liikevalikoimasta, kuten syöksyliike. id:n mukaan syöksy ei yllä yhtä pitkälle kuin Eternalissa, mutta on silti merkittävä.

Revelations palauttaa myös klassiset Doom-kentät retro-ovien kautta, ja IGN:n mukaan trailerissa vilahti Doom 2 -kartta. Martin kutsuu lisäsisältöä ”juhlaksi Doom-peleille”, ja studio on aina pitänyt kaikkia Doom-pelejä kaanonissa. Hänen mukaansa aiemmin ei ole ollut tilaisuutta tutkia, kuka hahmo oikeastaan oli ennen Slayeriksi ryhtymistä. Nightmare-kentät kertovat ajasta, jolloin hän oli vielä merijalkaväen sotilas nimeltä Flynn Taggart.

Martin kuvaili klassisia kenttiä pelattaviksi, lyhyiksi mutta merkityksellisiksi kokemuksiksi, joissa kuljetaan hahmon muistojen läpi. Stratton puolestaan luonnehti niitä ”modernisoiduiksi versioiksi” ja ”historiaksi, jonka grafiikka on viritetty huippuunsa”. Nimi Flynn ”Fly” Taggart on peräisin vanhoista Doom-pokkariromaaneista, joita ei Martinin mukaan lasketa osaksi modernia Doom-sarjaa toisin kuin pelejä. Poikkeuksena on Doom 3, joka on aina ollut fiktionsa puolesta oma lukunsa. Romaaneista ja sarjakuvista kehittäjät poimivat suosituimmat elementit eli hahmon nimen ja tunnetut repliikit.

Revelationsissa on kuusi kenttää: viisi varsinaista sekä Purgatory-keskusalue. Kentät on suunniteltu metroidvania-tyyliin, joten uusille alueille pääsee ansaitsemalla ja parantamalla kykyjä pelin edetessä. Tämä tarkoittaa runsaasti edestakaista kulkemista kenttien läpi.

Lisäsisältöön tulee uusia vihollisvariantteja sekä tuttuja paluumuuttajia. Erikseen mainittiin Archvile, joka kutsuu paikalle demoneja mutta ei herätä niitä henkiin, toisin kuin alkuperäisessä Doom 2:ssa. Lisäksi mukautettava ja loputon areenatila Ripatorium saa Revelationsin myötä ison päivityksen.

Martin suosittelee peruskampanjan läpäisemistä ennen Revelationsiin siirtymistä, sillä lisäsisällön perusvaikeustaso on korkeampi kuin pääkampanjassa. Martinin mukaan Revelations ”pelautuu tavallaan kuin 35 vuoden Doom-historian huipentuma”.