Scott Pilgrim -pelisarjan tie takaisin ei ole ollut yksinkertainen. Alkuperäinen Scott Pilgrim vs the World: The Game julkaistiin vuonna 2010 Xbox 360:lle ja PS3:lle, minkä jälkeen se poistettiin digitaalisista kaupoista joulukuussa 2014. Fanit kampanjoivat pelin palauttamisen puolesta kuusi vuotta. Ubisoft kuunteli lopulta ja julkaisi Complete Editionin tammikuussa 2021. Nyt montrealilaisstudio Tribute Games on kehittänyt kokonaan uuden jatko-osan nimeltä Scott Pilgrim EX, tällä kertaa ilman Ubisoftin osallistumista julkaisuun.
Tribute Games perustettiin vuosi alkuperäisen pelin julkaisun jälkeen, ja studion johtoryhmä koostuu entisistä Ubisoft Montrealin kehittäjistä, jotka työskentelivät alkuperäisen pelin parissa. Beat 'em up -genre on studiolle tuttua maaperää: Tribute Games tunnetaan myös Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge- ja Marvel Cosmic Invasion -peleistä.
Scott Pilgrim EX:n tarinan on kirjoittanut sarjan luoja Bryan Lee O'Malley itse. Tapahtumat sijoittuvat jälleen Torontoon ja asettuvat ajallisesti Scott Pilgrim Takes Off -animaatiosarjan jälkeen, joskin sarjan tunteminen ei ole edellytys. Juonessa Scottin bändi Sex Bob-omb joutuu Metal Scottin sieppaamaksi, ja pelaajan tehtävänä on pelastaa porukka, taistella kolmea kaupungin vallannutta jengiä vastaan ja selvittää, kuka naruista vetää.
Pelattavien hahmojen valikoima on kasvanut seitsemään. Scottin ja Ramonan rinnalle ovat nousseet entiset viholliset Robot-01, Roxie, Matthew, Lucas ja Gideon. Karriäärinvaihdos sopii sarjan henkeen. Jokaisella hahmolla on oma pelityylinsä: Scott toimii yleispelaajana, Ramonan vasara tekee hänestä keskimatkan taistelijan, Lucas hoitaa voimaroolin ja Matthew operoi marionettityyppisenä hahmona.
Taistelujärjestelmä tarjoaa kevyitä ja raskaita hyökkäyssarjoja, erikoishyökkäyksiä sekä edistyneitä tekniikoita kuten torjunnan, väistöliikkeet ja avustajahyökkäykset. IGN:n arvion mukaan järjestelmä ei yllä aivan Streets of Rage 4:n syvyyksiin, mutta tuntuma on erinomainen ja selvästi nopeampi sekä monipuolisempi kuin edeltäjässään. Parannusta on siis tapahtunut siellä missä pitääkin.
Merkittävin rakenteellinen muutos on siirtymä puoliavoimeen maailmaan. Edeltäjän seitsemän lineaarisen kentän sijaan pelaajat liikkuvat vapaasti noin 40 päänäytön laajuisessa Torontossa, joka kattaa satama-alueen, elokuvastudion, tislaamoalueen ja esikaupungit. Rakenteessa on selviä yhtymäkohtia NES-klassikko River City Ransomiin. Vapaus tuo mukanaan myös tutun sivuvaikutuksen: arvioijat huomauttavat, että eteneminen vaatii jo nähtyjen alueiden uudelleenläpikäyntiä.
Roolipelielementit tuovat pelikokemukseen lisäsyvyyttä. Vihollisten pudottamilla kolikoilla voi ostaa kaupoista varusteita ja merkkejä, jotka parantavat ominaisuuksia tai tarjoavat erikoistehosteita. Vihollisten pudottamat pysyvät ominaisuuspäivitykset ovat tervetullut lisä. Moninpelissä yhden pelaajan ostama varuste avautuu kaikille, mutta ominaisuuksia parantavat esineet hyödyttävät vain ostajaa.
Peli tukee paikallista ja verkkomoninpeliä neljälle pelaajalle. Yksinpeli on mahdollista läpi pelin, mutta erityisesti pomovastukset saattavat koetella hermoja ilman kavereita. Vaikeustasoa voi onneksi säätää milloin tahansa.
Alkuperäisen pelin soundtrackista vastannut Anamanaguchi-yhtye palaa musiikin pariin, ja VGC:n arvioija kuvailee lopputulosta erinomaiseksi. Peli on täynnä viittauksia klassikkopeleihin Resident Evil 2:sta Street Fighter 2:een ja Castlevaniasta Sonic the Hedgehogiin. Nostalgianappia painetaan ahkerasti, mutta perustellusti.
Ensimmäinen läpipeluukerta kestää kokeneelta pelaajalta alle viisi tuntia. Peli kannustaa kuitenkin useisiin kierroksiin eri hahmoilla, ja kaikkien hahmojen loppujen näkeminen vie yli 20 tuntia. VGC antoi pelille arvosanan 4/5 ja kehui erityisesti taistelun tuntumaa, visuaalista toteutusta ja musiikkia. Lyhyehkö kesto ja avoin maailmarakenne mainittiin mahdollisina heikkouksina.