Styx on palannut, ja tällä kertaa goblini on tuonut mukanaan ison maailman. Cyanide Studion kehittämä ja Naconin julkaisema Styx: Blades of Greed on sarjan kolmas osa, joka jatkaa siitä mihin vuoden 2017 Shards of Darkness jäi. Tuttu vihreäihoinen protagonisti palaa pelaajan hallintaan maailmassa, jossa taikavoimia antavat kvartsikiteet ovat yhtä aikaa päähenkilön pakkomielle ja ihmisimperiumin tärkein energianlähde.
Suurin muutos edeltäjiin verrattuna on rakenteellinen. Tehtäväkohtaiset kentät ovat historiaa, ja niiden tilalle on tuotu kolme laajaa avointa aluetta. The Wall on massiivinen vertikaalinen labyrintti, jossa linnoitukset ja hökkelit kietoutuvat toisiinsa. Turquoise Dawn vie pelaajan viidakkoon, jossa örkkien puukaupunki ja imperiumin etuvartio elävät epämukavan lähekkäin. Akenashin rauniot puolestaan palauttavat pelaajan ensimmäisen Styx-pelin tapahtumapaikkaan, tosin melkoisesti muuttuneena: saaret leijuvat nyt ilmassa ja maagisia hirviöitä vaeltelee joka suunnalla.
Rakenne noudattaa Metroidvania-periaatetta. Tarinan edetessä Styx saa käyttöönsä uusia liikkumiskykyjä, kuten tarttumakoukun ja liitimen, jotka avaavat pääsyn aiemmin saavuttamattomiin paikkoihin. Kvartsinpalasia on kerättävä tietty määrä ennen seuraavaan näytökseen etenemistä, ja näytöksiä on yhteensä viisi. Niiden väliin on sijoitettu lineaarisia välinäytöksiä, jotka esittelevät uudet mekaniikat ja toimivat ikkunoina laajempaan pelimaailmaan.
Jos joku kaipasi peliä, jossa hiiviskely on oikeasti ainoa vaihtoehto, tässä se on. Styx kuolee kahdessa sekunnissa havaituksi tultuaan, joten piiloutuminen, kärsivällisyys ja ajoitus ratkaisevat kaiken. Maagisten kykyjen arsenaaliin kuuluvat lyhytaikainen näkymättömyys, vihollisten mielenhallinta ja kloonin luominen, mutta resurssit ovat rajallisia. Usein pelaaja joutuu selviytymään pelkillä perustyökaluilla.
Sarjan moninpeli on leikattu kokonaan pois, ja kehittäjä on keskittynyt yksinpelikokemukseen. Mass Effect -henkisesti Styx kokoaa ympärilleen joukon lainsuojattomia ja sopeutumattomia, joiden kanssa hän matkustaa lentävällä varkaiden laivalla. Miehistöön kuuluvat muun muassa vempaimista innostunut kääpiö ja henkiseksi oppaaksi ryhtyvä örkki.
Pelin läpäiseminen vie yli 20 tuntia, ja suuri osa ajasta kuluu laajojen alueiden läpi hiiviskelyyn sekä seuraavan tavoitteen etsimiseen. Yksittäiset tehtävät ovat usein pienimuotoisia: avaimen varastaminen, lukitun oven avaaminen tai koneen sammuttaminen. Valinnanvapaus on silti merkittävää, sillä ympäristön tutkiminen paljastaa vaihtoehtoisia reittejä ja mahdollistaa kokonaisten alueiden ohittamisen.
Teknisesti Blades of Greed ei ole aivan siinä kunnossa kuin toivoisi. Unreal-moottorilla rakennettu peli kärsii suorituskykyongelmista erityisesti pitkien pelisessioiden aikana, ja laajoilla alueilla ruudunpäivitysnopeus voi pudota tuntuvasti. Hahmojen liikkuminen on ajoittain epätarkkaa, ja reunoille hyppääminen tuottaa turhia kuolemia. Hiiviskelypeli, jossa kuolee kahdessa sekunnissa havaituksi tultuaan, ja hyppymekaniikat eivät aina toimi. Yhdistelmä vaatii pelaajalta tiettyä zen-asennetta. Välianimaatioiden ääninäyttely on vaihtelevaa, ja kameranvaihdoissa esiintyy teknisiä ongelmia.
Tarina ei myöskään ole pelin vahvin lenkki. Juoni pyörii pitkälti kvartsinpalasten keräämisen ympärillä paikasta toiseen, eikä sivuhahmoille jää riittävästi ruutuaikaa jättääkseen vaikutelmaa. Styxin hahmo on lähtökohtaisesti kiinnostava, mutta käsikirjoitus ei hyödynnä tätä potentiaalia täysimääräisesti.
No niin, entä mitä arvioijat sanovat? Hiiviskelymekaniikat saavat selkeää kiitosta. Eurogamerin arvio kutsuu Blades of Greediä vuosien parhaaksi hiiviskelypeliksi ja kehuu erityisesti liikkumisen tuntumaa sekä Metroidvania-rakennetta. IGN puolestaan pitää peliä luotettavana hiiviskelykokemuksena, joka tarjoaa lajityypin ystäville juuri sitä mitä he etsivät, mutta huomauttaa sarjan pitkäaikaisten ongelmien jääneen ratkaisematta.
Puhtaita hiiviskelypelejä ilmestyy yhä harvemmin, kun monet aiemmin hiiviskelyyn keskittyneet sarjat, kuten Assassin's Creed, ovat siirtyneet toimintaroolipelien suuntaan. Styx: Blades of Greed pitäytyy lajityyppinsä ytimessä: hiljaisuus ja varjot eivät ole valinnaisia, vaan selviytymisen edellytys.